Laakson Takana

Kävin muutama viikko sitten katsomassa uuden Pahatar elokuvan, kun sitä olin halunnut päästä näkemään ja isäni suostui maksamaan lipun ja tulla mukaan. Uusimalla videollani kerron mietteitäni kun sen lopulta pääsin katsomaan. Lyhyesti voin mainita, että nautin elokuvasta, mutta maailmaani se ei mullistanut.  Blogissani ajattelin vähän syvällisemmin paneutua asioihin, mitkä videolla kävin nopeammin läpi. Ei ole mielestäni liioittelua sanoa, että tämä on Angelina Jolien elokuva. Vaikka elokuvissa yleensä on selkeä päähenkilö, vie tässä hän kaiken huomion itseensä. Muut hahmot ovat todellakin vain objekteja, jotka kuljettavat hänen tarinaansa eteenpäin. Olisin kaivannut niille enemmän luonnetta ja vaihtelua. Nyt sivuhenkilöt kuten Aurora ja kuningas jäävät kovin yksipuolisiksi. Hyvää sanottavaa on hänen korpistaan Diavalista. Alkuperäisessä Prinsessa Ruusunen elokuvassa vain ilkeänä apulaisena näkynyt hahmo, saa tässä versiossa ihmishahmon ja on paljon monipuolisempi. Hän tarjoa

Haluaisin matkustaa enemmän koska se on itselle todella tärkeäksi muodostunut tapa viettää aikaa. Kuten aikaisemmassa tekstissä puhuin myös Suomessa matkustaminen on todella mielenkiintoista jos siitä tekee sellaista. Mutta todellakin ulkomailla käydessä vaikutus on yleensä moninkertainen sen erilaisuuden takia ja yleensä matkustustunnelma on vielä vähän innostuneempi. En ole kuitenkaan nyt pahemmin käynyt missään tänä kesänä. Suurin seikkailuni taitaa olla kun eksyin Jyväskylän keskustasta vähän sivummalle ja kiertelin lenkin kautta sinne takaisin. Hauskaa oli ja varsinkin siksi että suhtauduin siihen kuin seikkailuun joka todellakin teki siitä mielenkiintoisemman. Totuus kuitenkin on, että olisi niin mahtavaa vain ottaa auto, hyvä porukka ja lähteä ajamaan. Katsomaan mitä tuossa suunnassa on ja nukkua jossain aivan muualla. Pahaksi en pistäisi myöskään ulkomaille suuntaavaa vähän pidempää reissua, jossa oikeasti pääsisi näkemään millaista meno on myös suurimpien turistikeskusten u

Progehouse vie hiiriartistin pään sisälle  Olen jo useamman vuoden ollut tietoinen Deadmau5 (oik. Joel Thomas Zimmerman)   olemassaolosta. Joitain kappaleita olen kuunnellut, mutta en ole varsinaisesti kuuntelemalla kuunnellut missään vaiheessa. Mutta hänen nyt tänä vuonna esiintyessä Weekend -festivaaleilla päätin tutustua tuotantoon paremmin niin konsertissa tulen saamaan enemmän irti.  Sattui sitten, että tämän tutustumisen aikana häneltä ilmestyi uusi levy ja kyllä osui aivan oikeaan aikaan. Muuten olisin varmasti jättänyt ilman suurempaa huomiota, mikä olisi ollut menetys koska levy on todella hyvä. Sen voi jo näin alkuun paljastaa. Dedmau5:n musiikki on pääsääntöisesti instrumentaalista, jossa äännähdykset rikkovat muuten harmonista kappaletta. Mukaan levylle on otettu myös muutama Nine Inch Nailsin remixia, joissa myös laulu mukana. Ne ovatkin outolintuja muuten hyvin yhtenäisessä kokonaisuudessa. Itse ihastuin albumilla juuri sen albumimaisuuteen. Sen tuntee olevan

Tupakansavun ja instagram-suodattimien läpi kuuluu voimakas ääni. Kun kuulin ensimmäisen kerran Lana Del Reyn hitiksi nousseen Video Games -kappaleen vei jonkin aikaa ihastua siihen. Sen jälkeen  olen kuitenkin pitänyt hänen tyylistään. Se on rauhallinen ja mukavan erilainen. Kuitenkin vasta ensimmäisen levyn erikoisjulkaisu sai minut totaalisesti rakastumaan. Born To Die Paradise Edition on levy, jonka päädyin hankkimaan omakseni. Se on nykyään jo saavutus. Se kuitenkin alustuksesta, nyt puhutaan leidin uudesta levystä. Kuulin keväällä hänen julkaisevan uuden albumin ja olin automaattisesti innoissani. Saisin kuulla pian uutta musiikkia yhdeltä suosikkiartistiltani. Ensimmäinen sinkku vahvisti odotuksen, tyyli on sama, taika on jäljellä ja tämän haluan todellakin kuulla.  Levyn useamman kerran nyt kuunneltuani voin todeta sen olevan odotukset täyttävä. En odottanut mitään ihmeellistä uudelleenkeksimistä, vaan hyväksi todetulla tyylillä jatkamista.  Se on sama

Talvinen päivä Helsingissä Ulkomailla matkustaminen on itselleni mieluisaa puuhaa ja nautin siitä. Otan mielelläni vastaan kaikki mahdollisuudet päästä käymään jossakin. Varsinkin tuo läntinen naapurimme on nähty juuri tästä syystä useasti. Siksi myös kiinnostukseni käydä siellä on vähentynyt. Toisaalta jos on mahdollista käydä missään uudemmassa on se todellakin tarjous josta en halua kieltäytyä Parhaimpia kokemuksia olenkin saanut lähtiessäni vähän kauemmaksi. Saksa ja Arabiemiraatit ovat matkoja, jotka tulen muistamaan. Ratapihaa Pieksämäellä Mutta ulkomailla matkailusta nauttiminen ei estä kotimaassa matkailua. Se on kuitenkin edullinen vaihtoehto kalliille ulkomaille. Sen sijaan, että olisin käynyt ihailemassa Pariisia ja Eiffel-tornia, olen nähnyt suurimman osa Suomen linnoista. Kreikan aurinkorantojen sijaan olen nähnyt Lapin kesän. Se tuntuu välillä tyhmältä matkustaa "vain" Suomessa. Varsinkin kun pienempänä sai kuulla missä osa kavereista oli päässyt käym