Laakson Takana

(c) Apple Tein joulukuussa päätöksen, jota en puoli vuotta aikaisemmin ollut kuvitellut tekeväni. Vaihdoin hetken mielijohteesta monta vuotta käyttämäni Spotify Premiumin, Apple Musicin tilaukseen. Olin kuuntelemassa musiikkia, kun päätin ostaa Taylor Swiftin uusimman levyn. Sitä kun ei Spotifysta voi kuunnella. Havahduin siinä kuunnellessani kuitenkin, kun äänenlaatu oli selkeästi parempi. Olin kesällä kokeillut sen 3kk kokeilujakson, mutta en silloin ollut kiinnittänyt asiaan huomiota. Siksi olinkin epäileväinen kuuloni suhteen, mutta varmuudeksi kuuntelin muita iTunesista ostamiani kappaleita, ja alkoi oikeasti tuntua siltä, että Spotify jätti striimatessa varsinkin ylätaajuuksia pois. Siinä keskellä yötä sitten peruin Spotifyn ja tilasin Apple Musicin. En tiedä miten placebo koko efekti on, kuulenko sen vain koska haluan kuulla sen. Uuteen palveluun hyppääminen oli toki aluksi vaikeaa, koska Spotifyssa minulla oli kaikki soittolistat ja varsinkin itselläni hyvin toimiva W

En osaa päättää mitä haluan. Se on mielestäni hyvä asia. Teini-iässä olin hyvin ehdoton, mitä halusin saavuttaa elämälläni ja olin myös miettinyt sen hyvin pitkälle. Elämän tosiasiat kuitenkin pakottivat minut miettimään uudestaan, kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Se on hyvä asia. Elän elämää, jota en olisi osannut kuvitella edes viisi vuotta sitten eläväni. On myös taakka, koska en ole enää ehdoton. Olen kiinnostunut niin monesta asiasta, että en osaa keskittyä vain yhteen. Koulu onneksi rajoittaa ja pakottaa keskittymään edes opintoihin kunnolla. Syy minkä takia halusinkin opiskelemaan pian, olen todella huono itseopiskelija. Omien tavoitteiden asettaminen ja niistä kiinni pitäminen eivät ole vahvuuteni vaan hypin helposti kiinnostuksesta toiseen. Jaarittelevan alun jälkeen haluan päästä itse asiaan, minkä takia päätin kirjoittaa tämän. Olen vuoden sisällä päässyt editoimaan eri ihmisten mediasisältöjä, ja huomannut samalla miten paljon nautin siitä. Se ei tunnu työltä,

Olin joulukuun niin keskittynyt töissä olemiseen etten oikein edes kerinnyt ajatella opiskelujen aloittamista. Sain tosiaan marraskuussa tietää, että minut oli valittu opiskelemaan Haaga-Helian tietojenkäsittelyn koulutusohjelmaan. Tai mikä lie onkaan, en virallista nimeä ole vielä jaksanut opetella. Koin kuitenkin pienen henkisen järkytyksen kun reilu viikko takaperin tajusin, että kohta se alkaa. Piti oikeasti alkaa henkisesti valmistautumaan aivan uudenlaiseen elämään. Työläisen arki on kuitenkin aivan erilaista kuin opiskelijan. Ja olin kuitenkin jo hyvin tottunut siihen, että töiden jälkeen ollaan vapaalla ja työpaikka ei muutenkaan seuraa kotiin vaan on selkeästi oma maailmansa. Onnekseni olin ystävystynyt ihmisen kanssa, joka oli myös opiskelija ja sain kuunnella hänen kertomuksiaan arjesta. Se auttoi itseäni palauttamaan mieleen vähän millaista meininkiä olisi luvassa. Tajusin nimittäin sen, etten lukion jälkeen, josta on jo 2,5 vuotta aikaa ole kunnolla ollut opiskelemass

Koko loppukesän ja alkusyksyn kestänyt taistelu muuttamisesta tuli viimein tiensä päähän kun onnistuin oman asuntoni saamaan Espoosta. Keski-Suomen maalaisjuntti pääsi vihdoin muuttamaan Isoon Kaupunkiin ja kyllähän se tuntuu hienolta. Ensinnäkin jo se, että olen nyt muuttanut ensimmäistä kertaa itsenäisesti yksin.  Pari aikaisempaa vuotta kodin ulkopuolella olen joutunut jakamaan muiden kanssa. En siitä ole vielä täysi omannäköistäni saanut tehtyä, mutta vasta reilun viikon siellä asuttuani en koe sitä ongelmaksi. Vielä on aikaa sisustaa, sillä tarkoitus on viihtyä pidemmän aikaa. Tilana se on kuitenkin ihana. Keittiö ja kylpyhuone ovat uudistetut ja lattiana on laminaatit. Olen paljon kauhemapiakin ratkaisuja kohdannut. Nopeasti sitä tottui uuteen ympäristöön, sopeudun kuitenkin uusiin tilanteisiin ja paikkoihin suhteellisen nopeasti. Viihtyvyyttä lisää se, että vaikka selkeästi kaupunkia, on luonto esillä eikä talojen peitossa. Ilokseni olen myös huomannut, miten olen löy

Vaikka syksyn väriloisto alkaa olla jo lopuillaan, saa siitä vielä hetken aikaa nauttia. Huomasin sen myös itsea alkuviikosta auringon paistaessa ja valaisten maiseman. Siitä inspiroituneena vaihdoin kotirytkyt vähän hienompiin ja painelin pihalle kuvaamaan. Paita on Logicin flanelipaita, jonka sain lahjaksi. Aluksi mietin, että saanko sen toimimaan minkään kanssa, mutta parin päivän jälkeen ihastuin aika täydellisesti. Farkut ovat levikset. Niitä en olekaan pitänyt aikoihin, eivät näytä pahoilta niin voisi alkaa enemmän pitää. Kengät ovat New Yorkerista. Dubain tuliaisia itselleni. Takki on Jack&Jonesin alennusmyynneistä. Parhaimpia löytöjäni 80 euron takki oli vain reilu 20 euroa. Näissä tunnelmissa taitaakin olla aika sanoa hyvästit tämän vuoden syksylle. En usko, että menee enää kauaa, että harmaa aikaa alkaa taas ennen lumia.

En kerinnyt käydä, mutta olisin halunnut Olen viimeiset pari viikkoa ollut aivan designin lumoissa. Varsinkin sen takia, koska oman asunnon saaminen alkaa kuumottaa jo sen verran, että palan halusta päästä sisustamaan sitä. Olenkin vain pahentanut kuumetta kiertämällä erilaisissa sisustusliikkeissä ja selaamalla Pinterestiä. Todellisuus iskee valitettavasti budjetin merkeissä, eikä oikeasti uusiin ja hienoihin ole varaa. Vähitellen kyllä haluan tehdä kodistani kauniin. Onneksi käytettynä saa nättiä ja itse voi aina jotain yrittää tehdä. Se onkin hyvä siirtymä siihen mistä halusin oikeasti kirjoittaa eli itse tehty design. Haluan päästä työkseni suunnittelemaan mitä tahansa mainosjulisteista verhokankaisiin. Rakastan kauniisti tehtyjä  kuoseja ja grafiikoita. Olen tiennyt sen jo jonkin aikaa, en vain uskaltanut kuvitella tekeväni sitä työkseni. Tajusin vain viime keväänä, että kyllä minä haluan ihan tosissani saada rahaa omalla taiteellani. Ongelma onkin siinä, että haluan nii