Laakson Takana

Olen pari kertaa yrittänyt kirjoittaa  blogitekstiä musiikista. Olen kuitenkin joutunut totemaan, etten siihen vielä pysty. En omista hyvää lähestymistapaa, jolla käsitellä aihetta. Voisin tehdä tyylipuhtaan arvostelun, mutta en sellaistakaan ole mielestäni valmis tekemään. Osaan sanoa mistä pidän ja mistä en. On aivan eri asia lähteä erittelemään kappaletta, ja mikä siitä tekisi hyvän juuri minun mielestäni. Se on mielestäni myös harmillista, koska pidän musiikista enemmän kuin vain kuuntelun välineenä. Se on enemmän ja haluaisin jakaa omia ajatuksiani paremmin. Ja ehkä jopa oppia samalla. Tämänhetkist yritykset saavat lähinnä itseni voimaan pahoin. Olen jo pariin otteeseen yrittänyt kirjoittaa eräästä bändistä, josta pidän. Olen kuitenkin joutunut toteamaan sen hyvin vaikeaksi. En osaa päättää miten sen tekisin mielenkiintoisesti. Olisi kauheaa tehdä perinteinen kouluesitelmä, jossa vain kerron mikä se on ja mitä se tekee. Selkäpiitäni karmii jo pelkkä ajatus. Sen sijaa haluaisin

Se tapahtui taas tällä viikolla. Nykyinen sisäministerimme onnistui jälleen osoittamaan kuinka edistyksellista puoluetta ja politiikkaa edustaa. No ei vaan, kristillisdemokraatit saavat olla niin edistyksellisiä kuin itse haluavat, jos he sillä saavat äänestäjiä. Niin maailma toimii, toisaalta taas kun sisäministeri menee vahvasti uskonnolliseen tapahtumaan puhumaan ja lausuu muutaman sanan niin ketä hän silloin edustaa? Päivi Räsästä hymyilyttää vielä Noin viikko sitten pidetyssä, kohua aiheuttaneessa puheessaan Päivä Räsänen puhui uskonnosta ja omatunnosta Kansanlähetyspäivillä, Kankaanpäässä.  Mielestäni Räsäsen olisi kuitenkin pitänyt miettiä omaa rooliaan yhteiskunnassa tarkemmin pitäessään senkaltaisen puheen, jossa mainitsee esimerkiksi Raamatun sanan voivan olla omantunnonkysymyksissä tärkeämpi kuin Suomen Laki. Kaikkihan meni hyvin siihen asti kun puhe pääsi julkisuuteen. Mutta miettikö rouva sisäministeri, että hänen tekemisiään ja puhumisiaan seurataan hyvin tarkka