Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2013.

Video Sonjan Kanssa

Vähän jatkoa tälle opistoelämälle. Yhdessä toisen toimittajalinjalaisen kanssa jaamme mietteitä. Joku saattaa, jopa tunnistaa kenen kanssa olen. :P Hyvää viikonloppua vielä tässä.

Tapahtuipa sunnuntaina

kuvitelkaapa tilanne, jossa saavutte junalla Tampereelle kuvitellen, että teillä on puoli tuntia aikaa pyöriä kaupungilla ilman pelkoa, että myöhästyy bussista. Jee @tampere ja puoli tuntia aikaa ennen bussia. — Aapo Laakso (@ValleyAapo) August 18, 2013 Sitten tajuat, että olet katsonut väärää aikataulua ja bussi on lähtenyt jo aikaa sitten. Puoli tuntia muuttui puoleksitoista kun katsoo aikataulut väärin. #odotus #tampere — Aapo Laakso (@ValleyAapo) August 18, 2013 Sen jälkeen ei ollut enää energiaa tehdä mitään muuta kuin odottaa bussiasemalla. Onneksi aikaani viihdyttivät internet ja herkulliset eväät. Odottajan eväät pic.twitter.com/tYhZNEMwKu — Aapo Laakso (@ValleyAapo) August 18, 2013 Sain kärsiä eläinmaailman ihmeistä: Kärpänen yrittää syödä mun pullan. :,( — Aapo Laakso (@ValleyAapo) August 18, 2013 Katselin samalla YouTube videoita ja taisin nauraa jopa ääneen pari kertaa. Varmasti muiden iloksi. Tällä hetkellä itseäni viihdyttää @mentaalisavuke puhumalla uskonnost

Uuden äärellä

Ollessani vielä lukiossa nautin olostani, enkä kokenut asumista ahdistavaksi. Kuitenkin ylioppilaskokeiden jälkeen en hankkinut työpaikkaa, joten jäin kotiin makoilemaan. Piti niihin pääsykokeisiinkin lukea välillä. Kuitenkin alkoi vähitellen tajuamaan miten tylsää on möllöttää päivät pitkät kotona. En vaivautunut lähtemään pihalle tai näkemään ihmisiä, joita lähialueella oli muutenkin vain pari. Kesä tuli ja lähdin armeijaan, sain puoleksi vuodeksi tekemistä. Vaikka ei se kovin mieluista ollut, en valittanut siitä ettei ollut mitään tekemistä. Armeijasta päästessä kun aloitin työkkärin ja kelan kanssa tappelun sain taas nauttia yksinolosta. Kaikki olivat jo muuttaneet, enkä itse viitsinyt muuttaa omille kun sain kotona vielä asua. Aloin tajuamaan miten pienellä paikkakunnalla asuna ja miten vähän todella oli ihmisiä joiden kanssa viitsi viettää aikaa. Varsinkin kun kaikki tuntemani ihmiset, olivat jo muuttaneet. Pakotin itseni sopimaan tapaamisia ympäri Suomea. Aloin myös ymmärtää