Tupakansavun ja instagram-suodattimien läpi kuuluu voimakas ääni.
Kun kuulin ensimmäisen kerran Lana Del Reyn hitiksi nousseen Video Games -kappaleen vei jonkin aikaa ihastua siihen. Sen jälkeen olen kuitenkin pitänyt hänen tyylistään. Se on rauhallinen ja mukavan erilainen.
Kuitenkin vasta ensimmäisen levyn erikoisjulkaisu sai minut totaalisesti rakastumaan. Born To Die Paradise Edition on levy, jonka päädyin hankkimaan omakseni. Se on nykyään jo saavutus. Se kuitenkin alustuksesta, nyt puhutaan leidin uudesta levystä.
Kuulin keväällä hänen julkaisevan uuden albumin ja olin automaattisesti innoissani. Saisin kuulla pian uutta musiikkia yhdeltä suosikkiartistiltani. Ensimmäinen sinkku vahvisti odotuksen, tyyli on sama, taika on jäljellä ja tämän haluan todellakin kuulla.
Levyn useamman kerran nyt kuunneltuani voin todeta sen olevan odotukset täyttävä. En odottanut mitään ihmeellistä uudelleenkeksimistä, vaan hyväksi todetulla tyylillä jatkamista.
Se on samalla levyn vahvuus ja heikkous. Jos edellinen levy ei napannut, niin tuskin uusikaan iskee yhtään sen enempää. Teemat ovat myös pysyneet samoina, punainen juhlamekko puetaan vieläkin päälle, New York ja Amerikan ihannointi. Lana Del Rey huokuu nostalgiaa maisemista, joita ei ole elänyt, ja tuskin on suurin osa kuulijoistakaan. Jotain kaunista äänessä on ja siinä tuntee matkaavansa erilaiseen maailmaan.
The Guardianille antamassaan haastattelussa laulaja suorastaan kiroaa elämäänsä. Häntä ei kiinnostaa kuuluisuus tai edes elämä. Kritiikki, jota hän on saanut osakseen on tuntunut pahalta ja henkilökohtaiselta. Varsinkin hänen aitoutensa kyseenalaistaminen on tuntunut pahalta. Hänen isänsä väitettiin rahoittavan häntä aikana, jolloin he eivät olleet edes väleissä. Taiteilijaluonne kärsii nykyajan julkisuuskulttuurissa.
3/5
Edeltäjänsä teemoilla jatkava levy kantaa koko kestonsa, mutta ei tuo varsinaisesti mitään uutta peliin.
Kuuntele nämä: WEST COAST, BROOKLYN BABY, MONEY POWER GLORY
Jätä väliin: OTHER WOMAN
Kommentit
Lähetä kommentti