Kävin muutama viikko sitten katsomassa uuden Pahatar elokuvan, kun sitä olin halunnut päästä näkemään ja isäni suostui maksamaan lipun ja tulla mukaan. Uusimalla videollani kerron mietteitäni kun sen lopulta pääsin katsomaan.
Ei ole mielestäni liioittelua sanoa, että tämä on Angelina Jolien elokuva. Vaikka elokuvissa yleensä on selkeä päähenkilö, vie tässä hän kaiken huomion itseensä. Muut hahmot ovat todellakin vain objekteja, jotka kuljettavat hänen tarinaansa eteenpäin. Olisin kaivannut niille enemmän luonnetta ja vaihtelua. Nyt sivuhenkilöt kuten Aurora ja kuningas jäävät kovin yksipuolisiksi. Hyvää sanottavaa on hänen korpistaan Diavalista. Alkuperäisessä Prinsessa Ruusunen elokuvassa vain ilkeänä apulaisena näkynyt hahmo, saa tässä versiossa ihmishahmon ja on paljon monipuolisempi. Hän tarjoaa oivan vastapainon Pahattaren pahuudelle.
Kuningas Stefanissa pidin hänen luisumisesta hulluksi, se oli kyllä hyvin tehty. Alun mukava poika menettää vähitellen järkensä kun hän uhraa hyvyytensä valtaistuimelle ja lopulta pakkomielle pysäyttää Pahatar kääntyy häntä vastaan.
En kuitenkaan moiti elokuvaa liikaa sen yksinkertaisuudesta. Se on kuitenkin satuun perustuva satu. Sen kuuluu naurattaa, itkettää ja muistuttaa miten lopulta hyvyys voittaa pahan. Ja ne tämä elokuva täyttää.
Sain taas huomata senkin, kun elokuvan ottaa elokuvana, ja varsinkin oman tyylinsä edustajan, ovat ne paljon nautittavampia. Antaa anteeksi ne pienet jutut, jotka tekevät siitä "epäuskottavan". Ei ole täydellistä, kaikissa on virheitä, mutta jos osaa olla huomioimatta ne pienet asiat jotka ärsyttävät, tulee kokemuksesta nautinnollisempi. Virheet voi tiedostaa, kaikista ei tarvitse välittää.
3/5
Kommentit
Lähetä kommentti