Sia tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi kuten varmaan monelle David Guettan Titanium kappaleen myötä. Vahva ääni voitto puolelleen välittömästi ja päätin tutustua naisen omaan tuotantoon. Järkytys oli suuri kun suureellinen ja mahtipontinen soundi oli omilla levyillä kepeän leikittelevää tai tunnelmallista. Missä on Titanium?
Alkujärkytykestä tointuneena aloin kuitenkin nauttia musiikista ja toiseksi uusin albumi löytyykin omista kokoelmista.
Keväällä julakistu Chandelier muodostui oman henkilökohtaisen elämän takia hyvin tärkeäksi ja kuuntelimme ystäväni kanssa sitä paljon. Se oli samalla loistava makupala tulevalta albumilta. Selkeästi nyt tavoitettiin uutta suuntaa ja lähempänä suuresti pitämääni Titaniumia. Uudet singlet eivät aivan yhtä isoihin soittoihin päässet, Big Girls Cry enemmän.
Levyn julkaisun jälkeen kuuntelin sen pariin kertaan. Ihastuin kyllä välittömästi. Kaikki kappaleet ovat hyviä. Hitaimmat biisit, eivät aivan yhtä hyvin nappaa kuin muut. Olen silti enemmän kuin tyytyväinen kun sain koko levyllisen kuunnella Sian voimakasta ääntä käytettynä kokonaisuudessan. Kappaleiden teemat pyörivät rakkauden ja tunteiden ympärillä, mikä sinänsä on helppo kaava pop-musiikissa. Siitä vähän miinusta. Ne ovat kuitenkin oivaltavia ja parikin onnistui koskettamaan itseäni ja omaa elämääni. Myös viittaukset edellisten levyjen sanoituksiin toivat hymyn huulille.
Osa varmasti kritisoi levyn suuntaa, joka on radioystävällisempi kuin edelliset. "Rahan kiilto silmissä tehty!" Itse en näe asiaa niin vaan Sia on tehnyt erilaisen levyn ja eikä toistaa samaa kaavaa. Moni saattaa myös tämän kautta löytää vanhemman materiaalin.
Kuuntele: Fire meets Gasoline, Chandelier, Burn the Pages
Jätä väliin: Fair Game, Straight for the Knife (Nämäkin vain jos hitaammat kappaleet eivät nappaa)
4/5
Lähes täydellinen suoritus kärsii hitaampien kappaleiden löyhemmästä otteesta.
Kommentit
Lähetä kommentti