Siirry pääsisältöön

Apple Music vs Spotify

(c) Apple

Tein joulukuussa päätöksen, jota en puoli vuotta aikaisemmin ollut kuvitellut tekeväni. Vaihdoin hetken mielijohteesta monta vuotta käyttämäni Spotify Premiumin, Apple Musicin tilaukseen. Olin kuuntelemassa musiikkia, kun päätin ostaa Taylor Swiftin uusimman levyn. Sitä kun ei Spotifysta voi kuunnella. Havahduin siinä kuunnellessani kuitenkin, kun äänenlaatu oli selkeästi parempi.

Olin kesällä kokeillut sen 3kk kokeilujakson, mutta en silloin ollut kiinnittänyt asiaan huomiota. Siksi olinkin epäileväinen kuuloni suhteen, mutta varmuudeksi kuuntelin muita iTunesista ostamiani kappaleita, ja alkoi oikeasti tuntua siltä, että Spotify jätti striimatessa varsinkin ylätaajuuksia pois. Siinä keskellä yötä sitten peruin Spotifyn ja tilasin Apple Musicin.

En tiedä miten placebo koko efekti on, kuulenko sen vain koska haluan kuulla sen. Uuteen palveluun hyppääminen oli toki aluksi vaikeaa, koska Spotifyssa minulla oli kaikki soittolistat ja varsinkin itselläni hyvin toimiva Weekly Discovery. Näppärän kikan kautta, saan kappaleet kuitenkin automaattisesti päivittyvään taulukkoon, josta voin aina tarkistaa mielenkiintoiset.

Apple Musicin käyttöliittymä vaatii myös vielä tekemistä, mutta alle vuoden vanhana palveluna annan sen vielä anteeksi, koska musiikin takia minä palvelua käytän. Ja koska se on Applen palvelu, niin integroitu paljon paremmin firman laitteisiin, joita omistan.

En yritä kirjoituksella vakuuttaa ketään, tai olla edes puolesta ja vastaan. Vaan lähinnä tuoda omia mietteitäni, omasta kokemuksestani.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#kutsumua

Muutaman päivän tässä katselin kyseisen kampanja kuvia ja mietin, miten voisin itse osallistua. Osuu omaan elämään sen verran hyvin, etten voinut olla osallistumatta. Kärsin vieläkin kiusaamisen aiheuttamista ajatusmalleista. Julkaisin tänään kuvan Instagramissa ja pistin samalla myös omalle Facebook-seinälle. Se mitä en osannut odottaa, oli kuinka pahalta tuntui palata senaikaisiin tapahtumiin ja tunteisiin. Lukiosta lähtien, eli viisi vuotta sitten, on muutos parempaan alkanut. Ikävät muistot ja asiat olen vähitellen unohtanut tai käsitellyt. Parin viimeisen vuoden aikana kasvua on varsinkin tapahtunut, kun olen päässyt muuttamaan kotipaikkakunnalta, jonne en tuntenut kuuluvani. Vanhat haavat ovat silti tuolla, sen sain huomata. Ikävät kommentit, eristäminen ja ulkopuolisuus: siinä ovat muistoni yläasteesta. En kokenut silloin oloani niin pahaksi, totuin siihen etten kuulunut joukkoon. Ainoa tukeni olivat muutama kaveri. Vasta myöhemmin kun katson taaksepäin olen tajunnut mi...

Vlogi

Ajattelin laajentaa ympyröitäni ja kokeilen kameralle puhumista. Video on kuvattu puhelimella, joten laatu ei päätä huimaa.

En minä, vaan sinä ensin...

Tuli tässä taas huomattu miten ihminen on tosiaan laumaeläin. Olen tällä hetkellä paikallislehden harjoittelussa ja kävin tekemässä juttua ala-asteelaisista. Kaikki sujui hyvin niin kauan kun keskityin opettajaan. Siirtyessäni oppilaisiin ei vapaaehtoisia haastateltavia meinannut löytyä. Kyseessä oli pientä tönimistä vaativia tapauksia ainakin seuraavien kokemusten perusteella. Siirryin toiseen tilaan missä oppilaita oli jo enemmän. Näiden joukosta löytyi jo useampi vapaa-ehtoinen. Kun ensimmäiset olivat saaneet sanansa sanottua oli vapaa-ehtoisten määrä kasvanut räjähdysmäisesti. Mukana oli myös niitä jotka eivät aluksi halunneet mukaan juttuun. Selvästi ensimmäisten antaman esimerkin kautta muut lähtivät mukaan. En tiedä mitä kertoo mutta ne jotka kaikkien innokkaimmin halusivat kertoa mielipiteensä eivät pääsääntöisesti omanneet kovinkaan mielenkiintoista sanottavaa. Kun väki väheni niin viimeisistä saikin jo paljon enemmän ja ihan fiksua tekstiä. En tiedä onko teksti varsinais...