Siirry pääsisältöön

Voiko harrastus olla työtä?

En osaa päättää mitä haluan. Se on mielestäni hyvä asia. Teini-iässä olin hyvin ehdoton, mitä halusin saavuttaa elämälläni ja olin myös miettinyt sen hyvin pitkälle. Elämän tosiasiat kuitenkin pakottivat minut miettimään uudestaan, kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Se on hyvä asia. Elän elämää, jota en olisi osannut kuvitella edes viisi vuotta sitten eläväni.

On myös taakka, koska en ole enää ehdoton. Olen kiinnostunut niin monesta asiasta, että en osaa keskittyä vain yhteen. Koulu onneksi rajoittaa ja pakottaa keskittymään edes opintoihin kunnolla. Syy minkä takia halusinkin opiskelemaan pian, olen todella huono itseopiskelija. Omien tavoitteiden asettaminen ja niistä kiinni pitäminen eivät ole vahvuuteni vaan hypin helposti kiinnostuksesta toiseen.

Jaarittelevan alun jälkeen haluan päästä itse asiaan, minkä takia päätin kirjoittaa tämän. Olen vuoden sisällä päässyt editoimaan eri ihmisten mediasisältöjä, ja huomannut samalla miten paljon nautin siitä. Se ei tunnu työltä, varsinkaan kun en tee sitä täyspäiväisesti. Sen vuoksi aloin miettiä, voisinko alkaa tekemään sitä oikeasti ja kunnolla. Se tietenkin nostatti eteeni lukuisia ongelmia.

Kaikista tärkein lienee, ettei minulla ole asiakkaita. Minun pitäisi alkaa mainostaa itseäni, joka tarkoittaa, että pitäisi olla näyttöä. Se tarkoittaa, että minulla pitää olla omaa materiaalia, joka vakuutta mahdollisen ostajan, että olen palkkion väärti. Minulla ei myöskään ole mitään tietoa säädöksistä, joita mahdollinen yritystoimintani tarkoittaisi. Päätoimisena opiskelijana, ei toiminimen perustaminen ole järkevä ratkaisu, koska olen lukenut miten paljon siitä on haittaa, jos asiat menevätkin huonosti. En taloudellisesti ole siinä tilassa, että voisin ottaa jotain niin isoa harteilleni.

Jos en siis perusta toiminimeä, voinko edes toimia kunnolla tms.? Nämä ovat kysymyksiä, joita pitäisi kysyä joltain asiansa osaavalta.

Blogin säännöllinen pitäminen varmasti auttaisi pitkässä juoksussa, koska olisin mahdollisesti saanut lukijoita ja kokemusta tekstien tuottamisesta. Näyttöä olisi, jolla voisin myydä osaamistani.

Jos tätä lukee joku, joka tietää yhtään mitään kysymyksistäni niin minuun saa ottaa rohkeasti yhteyttä. Jos joku kokee peräti, että voisin auttaa tekstien kirjoittamisen kanssa niin siinäkin autan hyvin mielelläni.

Lopuksi vielä tiivistelmä, miten olen saanut kokemusta:


  • Urahaaveena toimittaja monta vuotta, jonka takia harjoitellut lukiosta lähtien tekstien kirjoittamista siitä näkökulmasta.
  • Työskennellyt puoli vuotta paikallislehdessä toimittajana
  • Opiskellut vuoden kansanopiston toimittajalinjalla, johon kuulunut journalistiikan avoimet opinnot yliopistossa
  • Aktiivinen twitterissä jo neljättä vuotta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#kutsumua

Muutaman päivän tässä katselin kyseisen kampanja kuvia ja mietin, miten voisin itse osallistua. Osuu omaan elämään sen verran hyvin, etten voinut olla osallistumatta. Kärsin vieläkin kiusaamisen aiheuttamista ajatusmalleista. Julkaisin tänään kuvan Instagramissa ja pistin samalla myös omalle Facebook-seinälle. Se mitä en osannut odottaa, oli kuinka pahalta tuntui palata senaikaisiin tapahtumiin ja tunteisiin. Lukiosta lähtien, eli viisi vuotta sitten, on muutos parempaan alkanut. Ikävät muistot ja asiat olen vähitellen unohtanut tai käsitellyt. Parin viimeisen vuoden aikana kasvua on varsinkin tapahtunut, kun olen päässyt muuttamaan kotipaikkakunnalta, jonne en tuntenut kuuluvani. Vanhat haavat ovat silti tuolla, sen sain huomata. Ikävät kommentit, eristäminen ja ulkopuolisuus: siinä ovat muistoni yläasteesta. En kokenut silloin oloani niin pahaksi, totuin siihen etten kuulunut joukkoon. Ainoa tukeni olivat muutama kaveri. Vasta myöhemmin kun katson taaksepäin olen tajunnut mi...

Vlogi

Ajattelin laajentaa ympyröitäni ja kokeilen kameralle puhumista. Video on kuvattu puhelimella, joten laatu ei päätä huimaa.

En minä, vaan sinä ensin...

Tuli tässä taas huomattu miten ihminen on tosiaan laumaeläin. Olen tällä hetkellä paikallislehden harjoittelussa ja kävin tekemässä juttua ala-asteelaisista. Kaikki sujui hyvin niin kauan kun keskityin opettajaan. Siirtyessäni oppilaisiin ei vapaaehtoisia haastateltavia meinannut löytyä. Kyseessä oli pientä tönimistä vaativia tapauksia ainakin seuraavien kokemusten perusteella. Siirryin toiseen tilaan missä oppilaita oli jo enemmän. Näiden joukosta löytyi jo useampi vapaa-ehtoinen. Kun ensimmäiset olivat saaneet sanansa sanottua oli vapaa-ehtoisten määrä kasvanut räjähdysmäisesti. Mukana oli myös niitä jotka eivät aluksi halunneet mukaan juttuun. Selvästi ensimmäisten antaman esimerkin kautta muut lähtivät mukaan. En tiedä mitä kertoo mutta ne jotka kaikkien innokkaimmin halusivat kertoa mielipiteensä eivät pääsääntöisesti omanneet kovinkaan mielenkiintoista sanottavaa. Kun väki väheni niin viimeisistä saikin jo paljon enemmän ja ihan fiksua tekstiä. En tiedä onko teksti varsinais...