Olin joulukuun niin keskittynyt töissä olemiseen etten oikein edes kerinnyt ajatella opiskelujen aloittamista. Sain tosiaan marraskuussa tietää, että minut oli valittu opiskelemaan Haaga-Helian tietojenkäsittelyn koulutusohjelmaan. Tai mikä lie onkaan, en virallista nimeä ole vielä jaksanut opetella.
Koin kuitenkin pienen henkisen järkytyksen kun reilu viikko takaperin tajusin, että kohta se alkaa. Piti oikeasti alkaa henkisesti valmistautumaan aivan uudenlaiseen elämään. Työläisen arki on kuitenkin aivan erilaista kuin opiskelijan. Ja olin kuitenkin jo hyvin tottunut siihen, että töiden jälkeen ollaan vapaalla ja työpaikka ei muutenkaan seuraa kotiin vaan on selkeästi oma maailmansa. Onnekseni olin ystävystynyt ihmisen kanssa, joka oli myös opiskelija ja sain kuunnella hänen kertomuksiaan arjesta. Se auttoi itseäni palauttamaan mieleen vähän millaista meininkiä olisi luvassa.
Tajusin nimittäin sen, etten lukion jälkeen, josta on jo 2,5 vuotta aikaa ole kunnolla ollut opiskelemassa. Viimevuotista opistoa en kehtaa oikein laskea, koska se muuttui hyvin nopeasti vähän sinnepäin opiskeluksi ja viimeinen puoli vuotta varsinkin tuntui kaikelta muulta.
Kaikkea tuota olen tässä miettinyt. Sitä olen miettinyt myös todella paljon olenko valinnut oikean alan. Olen humanistinen nörtti, jos niikseen voi sanoa. En ole matemaattinen, mutta kuitenkin tavallaan siitä kiinnostunut. Olen luova taiteilija, joka tykkää sanoa mielipiteensä. Olen kuitenkin päättänyt kääntää heikkouden vahvuudekseni. Opittavat asiat eivät välttämättä ole kaikkein helpoimpia, haluan kuitenkin oppia niitä. Mutta ennen kaikkea haluan tuoda oman persoonani, omat haaveeni ja tavoitteeni mukaan oppimiseen ja miettiä miten koodaaminen voisi kehittää minua tekijänä. Sillä uskon, että tietoteknisellä osaamisella ei ole mitään haittaa nykyisessä yhteiskunnassa.
Aihetta sivuten olen myös miettinyt millaisia ihmisiä tulen kohtaamaan. Löydänkö samanhenkisiä ihmisiä, vai joudunko toteamaan, että eksyin aivan erilaisten yksilöiden maailmaan. Hetken mietittyäni tajusin kuitenkin: "Minäkin olen tänne valittu, kyllä siellä täytyy silloin olla hyvinkin erilaisia ihmisiä." Joten uskon hyvinkin löytäväni seuraa, jossa viihdyn.
Nyt en voikaan kuin innolla odottaa huomista ja toivoa, että seuraavat vuodet kuluvat hyvässä seurassa, uuttaa ja mielenkiintoista oppien.
Koin kuitenkin pienen henkisen järkytyksen kun reilu viikko takaperin tajusin, että kohta se alkaa. Piti oikeasti alkaa henkisesti valmistautumaan aivan uudenlaiseen elämään. Työläisen arki on kuitenkin aivan erilaista kuin opiskelijan. Ja olin kuitenkin jo hyvin tottunut siihen, että töiden jälkeen ollaan vapaalla ja työpaikka ei muutenkaan seuraa kotiin vaan on selkeästi oma maailmansa. Onnekseni olin ystävystynyt ihmisen kanssa, joka oli myös opiskelija ja sain kuunnella hänen kertomuksiaan arjesta. Se auttoi itseäni palauttamaan mieleen vähän millaista meininkiä olisi luvassa.
Tajusin nimittäin sen, etten lukion jälkeen, josta on jo 2,5 vuotta aikaa ole kunnolla ollut opiskelemassa. Viimevuotista opistoa en kehtaa oikein laskea, koska se muuttui hyvin nopeasti vähän sinnepäin opiskeluksi ja viimeinen puoli vuotta varsinkin tuntui kaikelta muulta.
Kaikkea tuota olen tässä miettinyt. Sitä olen miettinyt myös todella paljon olenko valinnut oikean alan. Olen humanistinen nörtti, jos niikseen voi sanoa. En ole matemaattinen, mutta kuitenkin tavallaan siitä kiinnostunut. Olen luova taiteilija, joka tykkää sanoa mielipiteensä. Olen kuitenkin päättänyt kääntää heikkouden vahvuudekseni. Opittavat asiat eivät välttämättä ole kaikkein helpoimpia, haluan kuitenkin oppia niitä. Mutta ennen kaikkea haluan tuoda oman persoonani, omat haaveeni ja tavoitteeni mukaan oppimiseen ja miettiä miten koodaaminen voisi kehittää minua tekijänä. Sillä uskon, että tietoteknisellä osaamisella ei ole mitään haittaa nykyisessä yhteiskunnassa.
Aihetta sivuten olen myös miettinyt millaisia ihmisiä tulen kohtaamaan. Löydänkö samanhenkisiä ihmisiä, vai joudunko toteamaan, että eksyin aivan erilaisten yksilöiden maailmaan. Hetken mietittyäni tajusin kuitenkin: "Minäkin olen tänne valittu, kyllä siellä täytyy silloin olla hyvinkin erilaisia ihmisiä." Joten uskon hyvinkin löytäväni seuraa, jossa viihdyn.
Nyt en voikaan kuin innolla odottaa huomista ja toivoa, että seuraavat vuodet kuluvat hyvässä seurassa, uuttaa ja mielenkiintoista oppien.
Kommentit
Lähetä kommentti