Siirry pääsisältöön

Syksyn väreissä vielä hetken

Vaikka syksyn väriloisto alkaa olla jo lopuillaan, saa siitä vielä hetken aikaa nauttia. Huomasin sen myös itsea alkuviikosta auringon paistaessa ja valaisten maiseman. Siitä inspiroituneena vaihdoin kotirytkyt vähän hienompiin ja painelin pihalle kuvaamaan.



Paita on Logicin flanelipaita, jonka sain lahjaksi. Aluksi mietin, että saanko sen toimimaan minkään kanssa, mutta parin päivän jälkeen ihastuin aika täydellisesti. Farkut ovat levikset. Niitä en olekaan pitänyt aikoihin, eivät näytä pahoilta niin voisi alkaa enemmän pitää. Kengät ovat New Yorkerista. Dubain tuliaisia itselleni. Takki on Jack&Jonesin alennusmyynneistä. Parhaimpia löytöjäni 80 euron takki oli vain reilu 20 euroa. Näissä tunnelmissa taitaakin olla aika sanoa hyvästit tämän vuoden syksylle. En usko, että menee enää kauaa, että harmaa aikaa alkaa taas ennen lumia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#kutsumua

Muutaman päivän tässä katselin kyseisen kampanja kuvia ja mietin, miten voisin itse osallistua. Osuu omaan elämään sen verran hyvin, etten voinut olla osallistumatta. Kärsin vieläkin kiusaamisen aiheuttamista ajatusmalleista. Julkaisin tänään kuvan Instagramissa ja pistin samalla myös omalle Facebook-seinälle. Se mitä en osannut odottaa, oli kuinka pahalta tuntui palata senaikaisiin tapahtumiin ja tunteisiin. Lukiosta lähtien, eli viisi vuotta sitten, on muutos parempaan alkanut. Ikävät muistot ja asiat olen vähitellen unohtanut tai käsitellyt. Parin viimeisen vuoden aikana kasvua on varsinkin tapahtunut, kun olen päässyt muuttamaan kotipaikkakunnalta, jonne en tuntenut kuuluvani. Vanhat haavat ovat silti tuolla, sen sain huomata. Ikävät kommentit, eristäminen ja ulkopuolisuus: siinä ovat muistoni yläasteesta. En kokenut silloin oloani niin pahaksi, totuin siihen etten kuulunut joukkoon. Ainoa tukeni olivat muutama kaveri. Vasta myöhemmin kun katson taaksepäin olen tajunnut mi...

Vlogi

Ajattelin laajentaa ympyröitäni ja kokeilen kameralle puhumista. Video on kuvattu puhelimella, joten laatu ei päätä huimaa.

En minä, vaan sinä ensin...

Tuli tässä taas huomattu miten ihminen on tosiaan laumaeläin. Olen tällä hetkellä paikallislehden harjoittelussa ja kävin tekemässä juttua ala-asteelaisista. Kaikki sujui hyvin niin kauan kun keskityin opettajaan. Siirtyessäni oppilaisiin ei vapaaehtoisia haastateltavia meinannut löytyä. Kyseessä oli pientä tönimistä vaativia tapauksia ainakin seuraavien kokemusten perusteella. Siirryin toiseen tilaan missä oppilaita oli jo enemmän. Näiden joukosta löytyi jo useampi vapaa-ehtoinen. Kun ensimmäiset olivat saaneet sanansa sanottua oli vapaa-ehtoisten määrä kasvanut räjähdysmäisesti. Mukana oli myös niitä jotka eivät aluksi halunneet mukaan juttuun. Selvästi ensimmäisten antaman esimerkin kautta muut lähtivät mukaan. En tiedä mitä kertoo mutta ne jotka kaikkien innokkaimmin halusivat kertoa mielipiteensä eivät pääsääntöisesti omanneet kovinkaan mielenkiintoista sanottavaa. Kun väki väheni niin viimeisistä saikin jo paljon enemmän ja ihan fiksua tekstiä. En tiedä onko teksti varsinais...