Tämä ei ole mukava julkaisu, tämä ei ole mieltäylentävä ja hyvälle tuulelle saava, toivottavasti. Koska olen kyllästynyt. Olen hyvin kyllästynyt ja minulla on alusta, jota voin käyttää sen turhautumisen poistamiseen, joka sisälläni on.
Olen aivan kyllästynyt olemaan kotona, olen lopen uupunut siitä, että en saa päivällä mitään järkevää aikaan. Haluan olla osa tuottavaa yhteiskuntaa ja hyödyttää meitä kaikkia siinä. Se ei vain onnistu tällä hetkellä. Ainoa mitä saan aikaan on olla kotona ja purkaa tunteitani näytölleni, jossain kirjallisessa muodossa.
Moni varmasti pitäisi ihanteellisena tilannetta, jossa saa vain olla ja tehdä niitä omia juttuja. Niitä mistä saa eniten irti, harrastuksia. Se onkin hauskaa oman aikansa. Voit oikeasti vaikka koko päivän katsoa elokuvia, tai koko päivän käyttää jonkin uuden ja hienon taideteoksen parissa.
Minä en halua sitä. Se ei sovi minulle. Aivoni eivät toimi sillä tavalla. Ne sinkoilevat paikasta toiseen, eivätkä osaa keskittyä yhteen asiaan kovin pitkäksi aikaa. Yhtenä päivänä olen kirjailija, toisen valokuvataitelija, seuraavalla viikolla otan koneen syliini ja alan rakentaa kappaleita Garagebandillä. Se ei johda minihnkään, koska en keskity.
Joku ehkä pystyisi keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja helposti saamaan koko fokuksen pitkäksi aikaa. Tarkasti ja vähitellen kehittyen. Siten voisin itsekin saada jotain irti tästä tyhjästä ajasta. Sen sijaan, että sohin joka suuntaan, enkä kehity kunnolla oikein missään. No jos jotain niin ainakin kirjoitan jo todella nopeasti tietokoneella.
Olen monesti lukenut, miten on ihmisiä, jotka eivät pääse irti töistään vaan miettivät niitä jatkuvasti myös vapaa-ajallaan. Se ei minulle ole ollut ongelma, koska olen osannut erottaa arkirutiinit ja rentoutumisen. Tällä hetkellä kun työttömyys määrittää koko elämääni, alan lopulta ymmärtää sitä. Mitä ikinä teenkin, tunnen taustalla sen ikävän tunteen: Tämänkin ajan voisit käyttää työnhakuun." Mikä on aivan totta, voisin käyttää koko valveillaoloaikani työnhakuun. Mutta, miten hyödyllistä sen on?
Olen heinäkuusta asti hakenut töitä, viimeisen kuukauden olen lähettänyt niin monta hakemusta, ettei minulla ole enää mitään käsitystä määrästä. Olen käynyt lukion, olen ollut paikallislehdessä töissä puoli vuotta ja kunnan kesätöissä yhteensä kuusi viikkoa. SILLÄ EI SAA TÖITÄ! Olen joutunut toteamaan, että yritit mitä alaa tahansa, ei tällaisella historialla ole mitään asiaa työelämään. Kokemusta pitäisi olla alan töistä, ja mielellään jonkinlainen koulutus.
Olen tarjonnut osaamistani ties kuinka monelle yritykselle toivoen saavani tehdä töitä, jolla voisin maksaa vuokran ja oman elämiseni. En tiedä onko vaikutusta, ettei omaa asuntoa vielä ole. Olen kahdessa haastattelussa ollut. Olen kehunut itseäni mielestäni juuri oikeissa asioissa ja antanut positiivisen kuvan itsestäni ahkerana työntekijänä. Olen valmis oppimaan mitä vain, jos sen takia minun ei tarvitse jäädä taas yhdeksi päiväksi kotiin miettimään elämääni.
Toki voisin olla parempi ihminen ja yrittää kehittyä nyt kun on aikaa. Yrittää löytää itsestäni se ihminen, joka saa aikaan ilman ulkoista painetta. Ja nyt seuraa tunnustus, olen vasta nuori. En tiedä vielä kunnolla, mitkä ovat niistä osa-alueita joissa minun kannattaisi kehittyä. En tiedä miten minun kannattaisi toimia, että elämäni olisi mahdollisimman helppoa. Siksi haluiaisin päästä taas kiinni työtätekevien ihmisten arkeen. Saada elämääni taas jotain rutiinia, ja mahdollisesti taas tulevaisuudessa opiskelemaan.
Vielä ei tarvitse tietää, eläkeikääni on aikaa yli 40 vuotta. En kuitenkaan vielä haluaisi olla eläkeläinen ja vain viettää aikaa. Minä haluan tehdä. En todellakaan tiedä mitä haluan tehdä ja miten. Mutta minä haluan tehdä. Mutta sitä ennen, kirjoitan elämästäni blogiin ja keksin taas uuden harrastuksen ensi viikolle.
Tässä muuten myös video aihetta sivuten
Kommentit
Lähetä kommentti