Uuden äärellä

Ollessani vielä lukiossa nautin olostani, enkä kokenut asumista ahdistavaksi. Kuitenkin ylioppilaskokeiden jälkeen en hankkinut työpaikkaa, joten jäin kotiin makoilemaan. Piti niihin pääsykokeisiinkin lukea välillä. Kuitenkin alkoi vähitellen tajuamaan miten tylsää on möllöttää päivät pitkät kotona. En vaivautunut lähtemään pihalle tai näkemään ihmisiä, joita lähialueella oli muutenkin vain pari. Kesä tuli ja lähdin armeijaan, sain puoleksi vuodeksi tekemistä. Vaikka ei se kovin mieluista ollut, en valittanut siitä ettei ollut mitään tekemistä. Armeijasta päästessä kun aloitin työkkärin ja kelan kanssa tappelun sain taas nauttia yksinolosta. Kaikki olivat jo muuttaneet, enkä itse viitsinyt muuttaa omille kun sain kotona vielä asua.

Aloin tajuamaan miten pienellä paikkakunnalla asuna ja miten vähän todella oli ihmisiä joiden kanssa viitsi viettää aikaa. Varsinkin kun kaikki tuntemani ihmiset, olivat jo muuttaneet. Pakotin itseni sopimaan tapaamisia ympäri Suomea. Aloin myös ymmärtää mitä "ihminen on sosiaalinen eläin" -käsite tarkoittaa.

Olen nyt tullut elämässä siihen pisteeseen, että  tuo paljonpuhuttu kotipesästä irtoaminen on tapahtunut. Opiskeluvalintojen takia, joudun sitä vasta aloittelemaan, mutta tämä lukuvuosi olisi tarkoitus viettää poissa kotoa.

Pääsiin Voionmaalle opiskelemaaan toimittajalinjalle ja noin viikon opintojen jälkeen kyllä tietää olevansa oikeassa paikassa. Paikka, ihmiset ja opettajat ovat sen verran korkeatasoista, että ei osaa kaivata parempaa.

Asuntolan edessä uusi opiskelija innokkaana

Varsinkin uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut aivan parasta. Samanhenkiset ihmiset ovat itselle olleet vähän hakusessa, mutta selvästi kun ihmiset ovat tulleet opiskelemaan samaa alaa niin luonne muutenkin vastaa jotenkin omaa. Iso kiitos siitä kaikille kanssaopiskelijoilleni.

Tuleva vuosi tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen ja persoonallinen. Ainakin ensivaikutelman perusteella. Nyt kun alta on saatu kaikki esittely niin alkaakin olla aika käydä itse asiaan. On se kumma kun kerrankin on halua olla koulussa. Vapaaehtoisuus saa ihmeita aikaan motivaatiolle.