Siirry pääsisältöön

Tapahtuipa sunnuntaina

kuvitelkaapa tilanne, jossa saavutte junalla Tampereelle kuvitellen, että teillä on puoli tuntia aikaa pyöriä kaupungilla ilman pelkoa, että myöhästyy bussista.
Sitten tajuat, että olet katsonut väärää aikataulua ja bussi on lähtenyt jo aikaa sitten. Sen jälkeen ei ollut enää energiaa tehdä mitään muuta kuin odottaa bussiasemalla. Onneksi aikaani viihdyttivät internet ja herkulliset eväät. Sain kärsiä eläinmaailman ihmeistä: Katselin samalla YouTube videoita ja taisin nauraa jopa ääneen pari kertaa. Varmasti muiden iloksi. Kaikki ihmiset, jotka olivat paikalla minun tullesani olivat jo kadonneet. Ja epätoivo alkoi kalvaa sisälläni Armeijaan palaavia varusmiehiä oli paikalla runsaasti, mihin lie varuskuntaan olivat matkalla. Menin pihalle odottamaan ja busseja tuli sieltä ja täältä, omaani ei vain näkynyt. Ja lopulta se ilmeistyi! Mitä muuta sitä voi enää sanoa:
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#kutsumua

Muutaman päivän tässä katselin kyseisen kampanja kuvia ja mietin, miten voisin itse osallistua. Osuu omaan elämään sen verran hyvin, etten voinut olla osallistumatta. Kärsin vieläkin kiusaamisen aiheuttamista ajatusmalleista. Julkaisin tänään kuvan Instagramissa ja pistin samalla myös omalle Facebook-seinälle. Se mitä en osannut odottaa, oli kuinka pahalta tuntui palata senaikaisiin tapahtumiin ja tunteisiin. Lukiosta lähtien, eli viisi vuotta sitten, on muutos parempaan alkanut. Ikävät muistot ja asiat olen vähitellen unohtanut tai käsitellyt. Parin viimeisen vuoden aikana kasvua on varsinkin tapahtunut, kun olen päässyt muuttamaan kotipaikkakunnalta, jonne en tuntenut kuuluvani. Vanhat haavat ovat silti tuolla, sen sain huomata. Ikävät kommentit, eristäminen ja ulkopuolisuus: siinä ovat muistoni yläasteesta. En kokenut silloin oloani niin pahaksi, totuin siihen etten kuulunut joukkoon. Ainoa tukeni olivat muutama kaveri. Vasta myöhemmin kun katson taaksepäin olen tajunnut mi...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vlogi

Ajattelin laajentaa ympyröitäni ja kokeilen kameralle puhumista. Video on kuvattu puhelimella, joten laatu ei päätä huimaa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

En minä, vaan sinä ensin...

Tuli tässä taas huomattu miten ihminen on tosiaan laumaeläin. Olen tällä hetkellä paikallislehden harjoittelussa ja kävin tekemässä juttua ala-asteelaisista. Kaikki sujui hyvin niin kauan kun keskityin opettajaan. Siirtyessäni oppilaisiin ei vapaaehtoisia haastateltavia meinannut löytyä. Kyseessä oli pientä tönimistä vaativia tapauksia ainakin seuraavien kokemusten perusteella. Siirryin toiseen tilaan missä oppilaita oli jo enemmän. Näiden joukosta löytyi jo useampi vapaa-ehtoinen. Kun ensimmäiset olivat saaneet sanansa sanottua oli vapaa-ehtoisten määrä kasvanut räjähdysmäisesti. Mukana oli myös niitä jotka eivät aluksi halunneet mukaan juttuun. Selvästi ensimmäisten antaman esimerkin kautta muut lähtivät mukaan. En tiedä mitä kertoo mutta ne jotka kaikkien innokkaimmin halusivat kertoa mielipiteensä eivät pääsääntöisesti omanneet kovinkaan mielenkiintoista sanottavaa. Kun väki väheni niin viimeisistä saikin jo paljon enemmän ja ihan fiksua tekstiä. En tiedä onko teksti varsinais...
Lähetä kommentti
Lue lisää