Siirry pääsisältöön

Musiikista kirjoittaminen

Olen pari kertaa yrittänyt kirjoittaa  blogitekstiä musiikista. Olen kuitenkin joutunut totemaan, etten siihen vielä pysty. En omista hyvää lähestymistapaa, jolla käsitellä aihetta. Voisin tehdä tyylipuhtaan arvostelun, mutta en sellaistakaan ole mielestäni valmis tekemään. Osaan sanoa mistä pidän ja mistä en. On aivan eri asia lähteä erittelemään kappaletta, ja mikä siitä tekisi hyvän juuri minun mielestäni. Se on mielestäni myös harmillista, koska pidän musiikista enemmän kuin vain kuuntelun välineenä. Se on enemmän ja haluaisin jakaa omia ajatuksiani paremmin. Ja ehkä jopa oppia samalla. Tämänhetkist yritykset saavat lähinnä itseni voimaan pahoin.
Olen jo pariin otteeseen yrittänyt kirjoittaa eräästä bändistä, josta pidän. Olen kuitenkin joutunut toteamaan sen hyvin vaikeaksi. En osaa päättää miten sen tekisin mielenkiintoisesti. Olisi kauheaa tehdä perinteinen kouluesitelmä, jossa vain kerron mikä se on ja mitä se tekee. Selkäpiitäni karmii jo pelkkä ajatus. Sen sijaa haluaisin, jotenkin omaa elämääni ja kokemuksiani mukaillen kertoa siitä ja arvioida samalla heidän musiikillista osaamistaan.
Myös musiikin teoria kiinnostaa vähän, siitähän olisi sitten helpompi kirjoittaa, jos oikeasti tietäisi mistä puhuu. Mutta sitä ennen tuntuu aiheesta kirjoittaminen pintapuoliselta raapaisulta, josta puuttuu tärkeä sanoma ja sisältö. Haukunko vielä vähän itseäni. No en tällä kertaa, mutta halusin vain avautua asiasta, joka itseäni häiritsee tällä hetkellä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#kutsumua

Muutaman päivän tässä katselin kyseisen kampanja kuvia ja mietin, miten voisin itse osallistua. Osuu omaan elämään sen verran hyvin, etten voinut olla osallistumatta. Kärsin vieläkin kiusaamisen aiheuttamista ajatusmalleista. Julkaisin tänään kuvan Instagramissa ja pistin samalla myös omalle Facebook-seinälle. Se mitä en osannut odottaa, oli kuinka pahalta tuntui palata senaikaisiin tapahtumiin ja tunteisiin. Lukiosta lähtien, eli viisi vuotta sitten, on muutos parempaan alkanut. Ikävät muistot ja asiat olen vähitellen unohtanut tai käsitellyt. Parin viimeisen vuoden aikana kasvua on varsinkin tapahtunut, kun olen päässyt muuttamaan kotipaikkakunnalta, jonne en tuntenut kuuluvani. Vanhat haavat ovat silti tuolla, sen sain huomata. Ikävät kommentit, eristäminen ja ulkopuolisuus: siinä ovat muistoni yläasteesta. En kokenut silloin oloani niin pahaksi, totuin siihen etten kuulunut joukkoon. Ainoa tukeni olivat muutama kaveri. Vasta myöhemmin kun katson taaksepäin olen tajunnut mi...

Vlogi

Ajattelin laajentaa ympyröitäni ja kokeilen kameralle puhumista. Video on kuvattu puhelimella, joten laatu ei päätä huimaa.

En minä, vaan sinä ensin...

Tuli tässä taas huomattu miten ihminen on tosiaan laumaeläin. Olen tällä hetkellä paikallislehden harjoittelussa ja kävin tekemässä juttua ala-asteelaisista. Kaikki sujui hyvin niin kauan kun keskityin opettajaan. Siirtyessäni oppilaisiin ei vapaaehtoisia haastateltavia meinannut löytyä. Kyseessä oli pientä tönimistä vaativia tapauksia ainakin seuraavien kokemusten perusteella. Siirryin toiseen tilaan missä oppilaita oli jo enemmän. Näiden joukosta löytyi jo useampi vapaa-ehtoinen. Kun ensimmäiset olivat saaneet sanansa sanottua oli vapaa-ehtoisten määrä kasvanut räjähdysmäisesti. Mukana oli myös niitä jotka eivät aluksi halunneet mukaan juttuun. Selvästi ensimmäisten antaman esimerkin kautta muut lähtivät mukaan. En tiedä mitä kertoo mutta ne jotka kaikkien innokkaimmin halusivat kertoa mielipiteensä eivät pääsääntöisesti omanneet kovinkaan mielenkiintoista sanottavaa. Kun väki väheni niin viimeisistä saikin jo paljon enemmän ja ihan fiksua tekstiä. En tiedä onko teksti varsinais...